Monday, January 24, 2022

Monkey and a Machine



Kalle Mustonen
Monkey and a Machine
7.1.-30.1.2022
Galleria Huuto

Monkey and a Machine on installaatio, se on automaton, kellopeli. Se on soundsystem ja meditatiivinen tila.

Monokromaattinen lämmin keltainen valo erottaa näyttelytilan talven kylmästä valosta. Mielikuvissani, unissani on tila, jossa aika on toisteinen. Twin Peaksissä on Black Lodge, näyttämö, jossa on ruudullinen lattia ja paksut punaiset samettiverhot. Todellisuus peilautuu unien näyttämölle. Unien tilasta haetaan vastauksia, jotka paljastuvat pieninä vihjeinä. Tulkinnan avaimiksi ajastamme nousee ihmisen jälkiteollinen syöksykierre, zoonoosit, taivaanrannan oranssiksi värjäävät maastopalot ja vastuumme tästä kaikesta.

Sekvenssi on ajallinen tapahtumien sarja. Modulaarisessa syntetisaattorissa ohjausjännitteen pulssit laukaisevat tapahtumasarjoja, jotka limittyvät järjestelmäksi. Yksinkertaiset tapahtumasarjat, syy- ja seurausketjut muuttavat staattisen installaation äänin ja liikkein. Katsojan läsnäolo ja tulkinta muuttaa tapahtuman elokuvalliseksi kohtaukseksi.
Kohtaus tapahtuu viimeisellä pysäkillä.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus kohdeapurahan ja koronatukien muodossa.
Haave omatuottamista koneäänistä muodostui Ylen Avaruusromua ja myöhemmin Frekvenssiä kuunnellessa.




Monkey and a Machine is an installation, an automaton, a clockwork. It is a sound system and a meditative space. 

The monochromatic warm yellow light separates the exhibition space from the cold winter light. In my imagination, in my dreams, there is a space where time is repetitive. In Twin Peaks, there is the Black Lodge, a scene with checkered floor and thick red velvet curtains. Reality is reflected on the scene of dreams. In the dream space, one seeks answers that are revealed as small clues. The key to interpreting our time lies in the postindustrial human spiral, zoonoses, wildfires that turn the sky orange and our responsibility for all of this.

A sequence is a temporal series of events. In a modular synthesizer, the pulses of the control voltage trigger series of events that overlap each other to create a system. Simple series of events, cause and effect chains transform the static installation through sound and motion. The viewer’s presence and interpretation will transform the event into a cinematic scene. The scene will take place at the last stop.

The exhibition has been supported by the Arts Promotion Centre Finland through project and Covid-19 grants.

The dream of self-generated machine sounds came about while listening to Yle’s radio programs Avaruusromua and Frekvenssi.

Tuesday, March 09, 2021

Kulkijat

 

Maaliskuussa valmistui valtava urakka, kun sain asennettua puuveistosparin tulevalle Länsi-Metron pääteasemalle. Kaksi hidastetusti juoksevaa hahmoa on rakennettu lämpökäsitellyn mäntykehikon ympärille. Pintalaudoitus on tervaleppää, jota yleisesti käytetään saunan lauteissa vakaan puuaineksen vuoksi. Jokainen lauta on erikseen sovitettu ja tapitettu kiinni runkoon. Tapitus sallii puun luonnollisen elämisen, eikä metalliruuvien tapaan muodosta lähtöpistettä lahovaurioille. Pinta on työstetty höylällä, kirvellä ja taltoilla muodostaen kutsuvan elävän pinnan. Oranssin murretut sävyt luovat vastapainon vaalealle arkkitehtuurille. Pinnassa on kuullote, jonka pigmentit ovat rautaoksidia. Pienet pigmenttipartikkelit imeytyvät syvälle puun pintaan. Päällimmäisenä pintaa suojaa mikrokristallivaha. Pintakäsittely on tehty ajatellen niin kestävyyttä, kuin kosketustakin.

Hahmot ovat viitteellisiä ja yksinkertaistettuja, joka antaa yleisölle, metron käyttäjille, mahdollisuuden peilata omia tarinoitaan teokseen. Voidaan kuitenkin todeta, että toinen kulkijoista on kaksijalkainen ja toinen etenee neljällä jalalla. Tekijänä liitän estetiikan veneen veistämisen ja 80-luvun videopelin risteykseen. Vierailin Helsingissä kuusivuotiaana vuonna 1985 ja muistan metrosta sähkömoottorin äänen kiihdytyksessä. Nouseva ääni otti askeleita vaihteen vaihtuessa. Osa tuosta hidastetusta tasaisesta kiihtyvyydestä on läsnä teoksessa.

Teoksen tilasi Länsi-Metro oy ja se liitetään Espoon modernin taiteen museon Emman kokoelmiin. Hankkeen kordinaattorina toimi kuvanveistäjä Jaakko Niemelä. Runkopuut toimitti Lunawood.


Teoksen ensimmäinen luonnos lokakuulta 2018


Teoksen asennus tehtiin korona-turvallisuuden vuoksi
minimimäärällä apuvoimia lähinnä ketjutaljan avulla



Friday, December 20, 2019

Avaruus-trilogia

Lappeenrannan taidemuseossa on esillä 9.2.2020 asti Dimensio-ryhmän näyttely. Osallistun kokonaisuuteen kolmella teoksella, joita yhdistää avaruus, kuolema ja populaarikulttuuri.
Major Tom, 2019
puuveistos ja ready-made

Resistance of a Memory, 2019
pyrografia


Tuesday, July 02, 2019

Kesänäyttelyt: Poleenin Hyvää Puuta ja Kaarisilta Biennaali

http://www.poleeni.fi/tapahtumat-liput/poleenin-30-vuotisjuhlanayttely-hyvaa-puuta/
http://www.kaarisilta.fi/kaarisilta-biennale/

  Tänä kesänä teoksiani löytää Pieksämäeltä ja Lahden Nastolasta. Pieksämäellä Kulttuurikeskus Poleeni juhlii 30-vuotista toimintaansa Harri Hirvosen kuratoimalla Hyvää Puuta -näyttelyllä. Aulalatilan valtaavat hiilletyt puusieneni. Mukana on myös 3 käkikellon versio Ohjeita tuolle puolen - teoksesta. Nastolassa Erstan kartano-alueelle levittäytyy erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden tuotantoon keskittynyt Kaarisilta Biennale. Biennalen perinteeksi on muodostunut täydentää avoimeen hakuun perustuvaa kokonaisuutta mukaan kutsutuilla taiteilijoilla.

Kuluttajat on hajottajia Kulttuurikeskus Poleenissa Pieksämäellä

RESET-kokonaisuuden elektrolyysi-merimaisemat ja Polarbearboyn betoniversio

Polarbearboy on betonivalos julkisen teoksen alkuperäisestä puisesta pienoismallista

Monday, October 08, 2018

Katse tulevaisuuteen, Jääkarhupoika, 2018


 Ensimmäinen prosenttitaideteokseni valmistui päiväkodin pihaan Laajasalossa Helsingissä. Lämpökäsitellystä männystä veistetty teos pilotoi elinkaariajattelua julkisessa taiteessa. Tämä laajentaa julkisen veistoksen materiaalivaihtoehtoja, kun teoksia ei enää tehdä ikuisuutta varten. Pintakäsitelty tapitusliitoksin tehty puuveistos kestää kuitenkin säävaihteluita ja pienen yleisön kiipeily-yrityksiä.

Jääkarhupoika/Polar Bear Boy, 2018
  Kun taidetta tehdään lapsiyleisölle, ei voida aliarvioida vastaanottajaa. Todennäköisesti 5-vuotias puntaroi teosta paljon perusteellisemmin kuin aikuinen, joka sulkee ympäristöstään kaiken mikä ei liity juuri käsilläolevaan päämäärään. Jääkarhupukuun sonnustautunut lapsihahmo viittaa väistämättä käsillä olevaan ilmastokatastrofiin. Saako jääkarhu ympärilleen lumipeitteen vielä 10 vuoden päästä, entä 40 vuoden päästä? Muuttuuko teos jääkarhujen muistomerkiksi, kun populaatio sulautuu eteläisempiin serkkuihinsa muuttuen ruskeaksi. Lapset eivät saa tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat heidän tulevaisuuteen. Tässä kohtaa tulee tärkeäksi teoksen toinen yleisö: vanhemmat, jotka hakevat lapsia päiväkodista. Toivon ja positiivisen vaikuttamisen kautta vanhemmat voivat ryhdistäytyä kuluttajavalinnoissaan ajatellen tulevia sukupolvia.

hahmon korkeus on 4 metriä

 Kolmas teoksen tärkeä kohderyhmä on päiväkodin henkilökunta. Teos voi tarjota työkaluja keskustella lasten kanssa ilmastokysymyksistä. Toivon myös että sympaattinen hahmo lisää viihtyvyyttä ja piristää aamulla työhön tulevaa lastenhoitajaa.

Päiväkodin sisäpihalle on jätetty pieni metsäalue ja kalliota, jolla hahmo seisoo

 Teos ei tyhjenny ainoastaan ilmastokysymyksiin. Naamiaisissa ja eläimeksi muuntautumisessa on myös kyse empatiasta. Eläytymisestä toisen rooliin. Varhaisimmissa löydetyissä ihmisen tekemissä patsaissa esiintyy eläimeksi pukeutuneita ihmishahmoja. Metsästäessä muinaisihmisen tuli muuttua eläimeksi ymmärtääkseen saaliin ajattelua. Tämä vahvisti myös kunnioitusta luontoa ja saaliseläintä kohtaan.

Tilaaja: Helsingin kaupunki yhteistyössä Helsingin taidemuseon HAMin kanssa

Monday, September 24, 2018

RESET



Installaatio maailmasta ihmisten jälkeen/ An installation on world after human

Monday, August 27, 2018

Utopia-dystopia

Utopia–dystopia
6.-29.9.2018
Galleri Rantakasarmi
Suomenlinna C1, 00190 Helsinki
rantakasarmi@helsingintaiteilijaseura.fi
Aukioloajat:
ti-to 12-17.30, pe-su 11.30-16

Utopia–dystopia on Outimaija Hakalan ja Kalle Mustosen yhteisnäyttely, jossa Suomenlinnan Rantakasarmin saleihin rakentuu ihmiskunnan tulevaisuudenkuviksi sekä katastrofin jälkeinen dystopia, että toivoa antava utopia oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta.


  Reset on Kalle Mustosen uusi installaatio, jossa esittävät elementit on jätetty sivuun ja kokemus perustuu tunnelmaan. Installaation pääelementteinä ovat pyörivä valomajakka, suriseva muriseva audiopallo, hapetetut maalauspohjat ja savukone. Äänilähteinä toimivat kelanauhuri, c-kasetti ja Arduino-pohjainen syntetisaattori. Äänitteissä kaikuvat muistot Manhattanin kaskaista, Kökarin kotiseutumuseon savikiekoista ja Mäntän tehtaiden huminasta.
Reset eli nollaus viittaa katastrofin jälkeiseen aikaan, vuoteen nolla, tyhjään limboon, jossa vain koneet ovat jääneet surisemaan kunnes sähkö katkeaa ja akut loppuvat. Visuaalisissa elementeissä voi lukea vaikutteita kuvanveistäjä Tom Sachsin tee-se-itse-rakennelmista ja äänen inspiraationa on ollut David Lynchin sähköhäiriöinen äänimatto.


Monday, October 09, 2017

History - Gnomeking of NY

   Kalle Mustonen is a Finnish contemporary artist who reimagines modern culture in monumental and mythic terms, as in his intriguing large-scale wooden sculptures with shed-like interiors that visitors are often invited to peek into. The Gnome King series is based on stories from European folklore and recalls a certain variety of garden ornament. It also references a darker ecological and political message.

 























   I met and worked with Kalle in 2004 in Orivesi, Finland, and immediately knew he was a powerful force of nature, albeit a deceptively gentle one. He assisted me and taught many others in a sculpture studio at Oriveden Opisto where we were both preparing young people to apply to the art academy and art and design universities in Helsinki. Orivesi is a tiny town many miles north of Helsinki. This village community hosts a herd of young art students annually as they explore their work (and themselves), offering a portrait of unconditional generosity mixed with restrained Scandinavian irritation. I was there in the midst of all that, the American; they all put up with me, too, and we forged authentic connections for life.

   I followed Kalle's work closely, and when I returned to Finland in 2015, I was able to attend the Turku Biennale where one of his giant wood gnomes was featured. It effortlessly stole the show. Gnome King is a massive wooden “little fellow,” measuring 27.89 feet long, 14.76 feet tall, and 7.87 feet wide. He took a trip to London recently to be part of the exhibition Kalle Mustonen: Gnome King at the Southbank Centre not far from the site of the recent London Bridge terrorist attack. Shoe-horned into the gallery in Turku, his nose almost touched the ceiling and the visiting public could hardly get past him. Taking up far too much space, he was yet built in such a way that he was porous: one could catch glimpses of his inside armature and see other people passing on the other side. This was a highly amusing, incredibly smart, yet enigmatic piece of sculpture that was somehow also full of great sadness. Its overwhelming size somehow exuded vulnerability, which is so rare for massive works. Feeling like a Lilliputian while trying to squeeze past a massive hand-carved hand or ear was completely disorienting, enchanting, and disturbing all at the same time. It was one of the best pieces of sculpture installed into a gallery that I had ever seen in my life. Expertly crafted without being fussy, down to earth, yet bursting with metaphor and concept, it was nothing short of breathtaking. I took a million photos and sent them back to friends in the United States.

   Beatrix Reinhardt and I met in 2001 in Lithuania a month after 9/11; we both were in residence at Europos Parkas just outside of Vilnius. Europos Parkas is an interdisciplinary sculpture park that selects artists of all mediums to visit, believing that sculpture is one spoke in a larger creative wheel. I had immediately sensed a rambunctious force of nature in Beatrix, too, and then hired her to take photographs of my work at Europos Parkas. Again, I made a friend for life.
   Beatrix was appointed in spring 2016 to curate the fall 2016 and spring 2017 season of The Art Gallery of the College of Staten Island. When thinking of new works and concepts she reached out to fellow artists and curators to discuss possible exhibitions and collaborations. I sent her the photos of Kalle’s Gnome King at Turku in 2014. The rest is now history.

   Each student also created a gnome-informed/inspired personal project. These works will be part of the exhibition about the making of the gnome at The Art Gallery of the College of Staten Island from September 19 to October 21, 2017.

   Working with Kalle in small groups in the sculpture studio, these remarkable students (many of whom are not Art majors but are instead studying business, math, art history, English, and science) built a permanent commissioned piece of sculpture for their campus, leaving their mark here indefinitely. Together, we have also explored kitsch in contemporary art and the power and undertow of fairytales from the likes of Hans Christian Anderson and the Brothers Grimm, in addition to considering the mundane as site for miraculous transformation. Kalle Mustonen’s work often plays with the idea of kitsch, bestowing mythic status on everyday objects. In doing so, he explores their underlying commonality with ancient monuments and places of worship. I somehow initiated all this, yet am now simply tagging along, perhaps even a nuisance. I am still scratching my head about a project that has uncannily come into existence, perhaps guided by the gnome himself. It certainly has all been very magical and gnome-like.


















   As an artist/curator who is exclusively interested in larger-scale projects that often involve creating work in community with people who would never consider themselves artists, I believe this project has all the best ingredients. It is an honor to work with the funny, scrappy, curious students; the lovely park-like campus; and the wonderful educators, staff, and assistants in a great studio situation. I loved the feel of the CUNY–Staten Island campus the moment I arrived, and after meeting the 23 students and hearing of their histories of “making stuff” (whether that meant a piece of art or a project in an uncle’s garage or helping a parent fix a banister with power tools and carpentry skills), I felt immediately at home and knew this would be the perfect spot for Kalle and the gnome. It is uncanny the way this project fell together and came into existence. Yes, it has taken an immense amount of hard work on the part of many people, but it has felt supernatural from the start. Unmistakably, this gnome wanted to be built. Right here, right now.

























   Why is the gnome laying down? Is the gnome sleeping? Is the gnome dead? Why is the gnome so large, when in their most recent popular history, gnomes have been perky miniatures nestled in yards? Gnomes have been the keepers and guardians of the forest realm; their snug cottages have been sites for transformation and healing. Animals and humans a like change when they encounter a gnome/home. Think about Snow White and the countless tales of forest “little people” aiding a hurt mouse, communing with a hawk, or working to divert some kind of tragedy like a forest fire or flood. They have conversations with earth worms. Gnomes are busy. Yet this one is clearly not. It gives one pause to consider that the huge form of the guardian of the forest could be dead: a death knell or wake-up call on the scale of a planet, in ecological terms, or a warning that our little helpers can no longer help or heal us; it’s too late.


Jean Pitman
August 2017

Jean Pitman is a visual artist, educator, and curator who works in a wide range of media and projects almost always involving others. She moved to Columbus, OH in 2008 from Honolulu, HI and has advanced degrees in studio art and museum studies. Spending a lifetime on larger-scale work anywhere from a village in rural Finland to a Native American Indian Reservation in Wisconsin to a drop-in center for homeless youth in Minneapolis, her main interest is in amplifying the image, voice, reality, and perspective of those who have traditionally been invisible to and unheard by most through interdisciplinary contemporary art projects engaging with communities and groups of people. Jean is presently employed at the Wexner Center for the Arts at The Ohio State University as their Youth and Community Programs Manager.

Monday, July 31, 2017

CSI Gnomestudies




At the moment I'm building yet another giant gnome. This time I have 20+ helpers from the College of Staten Island, City University of New York. This 6 meter gnome will remain as a permanent sculpture on the campus. The project was funded by the University, Finnish Arts Promotion Center and Kordelin Foundation. Freelance Curator Jean Pitman and Professor Beatrix Reinhardt were the ones who made this happen. Brian Ortiz, labtech and printmaker has been a great help in everyday build. Sculpture will be finished by end of august and opening seremony with documentative exhibion will take place mid-september when I'll be back to my Helsinki-business.

Saturday, July 08, 2017

Gnome King at SouthBank Centre, London 5.7.-30.8.2017

Above the gnome is part of Outi Pieski's Falling Shawls installation

You can visit the inside the gnome on certain days (check SB info for details)

"Kalle Mustonen’s work often plays with the idea of kitsch, bestowing mythic status on everyday objects. In doing so, he explores their underlying commonality with ancient monuments and places of worship.
In this exhibition, Mustonen showcases his intriguing large-scale wooden sculpture Gnome King, which visitors are invited to view inside a shed-like hideaway. The Gnome King is both based on a story from Finnish folklore and reminiscent of a certain variety of garden ornament."

Sunday, June 04, 2017

Hajottajat on kuluttajia / Decomposers are Consumers






Hajottajat on kuluttajia / Decomposers are Consumers
Hiilletyt puuveistokset / Charred wood sculptures
Kuvan Kevät 2017


outside HAM - Helsinki Art Museum

a.k.a. Memory of a Guggenheim

Thursday, December 29, 2016

Afterlife

Yksityisnäyttelyni Hyvinkään taidemuseossa
http://www.hyvinkaa.fi/hyvinkaan-taidemuseo/
9.12.2016-29.1.2017
Solo show at Art Museum of Hyvinkää


etualalla/in front: Hajottajat on kuluttajia / Decomposers are Consumers, 2016

Death of the Gnomeking - Afterlife, 2015-16

Ohjeita tuolle puolen / Instructions to the other side, 2016
Yksityiskohta / detail

Hyvinkään taidemuseon tuottama haastattelu näyttelyn taustoista (interview in finnish)

Thursday, August 11, 2016

TELL ME HOW DO I FEEL



TELL ME HOW DO I FEEL, 2016
puu ja arduino-ohjattu ledisarja/ wood and arduino-guided LED-set
1,5m x 2,8m x 0,3m

Osana Taideyliopiston taideohjelmaa Flow festivaaleilla nähdään paikka- ja tilannesidonnainen valokirjainveistokseni. Teoksen taustoista enemmän täällä.

My New Order inspired light sculpture is shown at Flow festival 12-14/08/2016 in Suvilahti, Helsinki.

Monday, June 13, 2016

Death of the Gnome King - Afterlife

Vaikka teos on jossain lehdissä venynyt yli kymmenmetriseksi, jopa 12-metriseksi, sen mitta varpaan päästä hatun kärkeen on 8,5 m.


   Mäntän XXI kuvataideviikot avautuivat yleisölle 12.6.2016. Mukana on Tonttukuninkaan kuoleman toinen versio. Ulkokuoren lisäksi hammennystä aiheuttaa teoksen sisäosa, johon nyt pääsee vierailemaan. Erakkomökkitunnelma ammentaa käsittämättömästä kitchistä ja ITE-asenteesta. Koska en ikinä ole päässyt rakentamaan mökkiä tai venettä, korvatkoon tämä sen vaiheen elämästäni. Sopiva tontti teoksen loppusijoitukselle on hakusessa.
   Death of the Gnome King - Afterlife is laying on the floor of 21st annual Mänttä art festival in Finland. 28 ft. long creature is made of laminated veneer studs and rough fir lumber. Interior has ready-made objects, lighting and crafted furniture.

Tuesday, September 15, 2015

Death of the Gnomeking - 1st edition

Galleria Sculptor - toukokuu 2015
kuva: Antti-Ville Reinikainen

Kuva: Antti-Ville Reinikainen 

Kuva: Antti-Ville Reinikainen



Aboa Vetus & Ars Nova: Turku Biennaali 2015 - kesä-elokuu





Teosta tukivat:
Taiteen edistämiskeskus, kohde- ja työskentelyapuraha
Abo Vetus & Ars Nova, materiaaliavustus Turku Biennaaleen
Kauno ry, työhuonetuki
Nelisenkymmentä yksityistä joukkorahoittajaa projektin alussa

Sunday, August 09, 2015

Ketunpesä - tilaustyö Pajulahden seikkailupuistoon (commission)

Omalaatuisen ja varmasti uniikin orgaanisen mökin rakennus eteni seuraavasti kevään 2015 aikana.

Piirsin luonnoskuvat sanallisen idean pohjalta. Kantoa muistuttava rakennus toimii seikkailupuiston vastaanottona ja toiminnallisena keskuksena.

Arkkitehtitoimisto teki rakennuspiirrokset luonnosteni pohjalta. Kannolla oli jopa oma rakennusvalvoja.

Rakennusliike rakensi pohjat ja kehikon rakennukselle. Puuseppä teki ovet ja pyöreän ikkunan.

Asensin ja muotoilin finnfoamkerroksen, joka on ruiskubetonin alla. Ruiskubetonifirma kävi ampumassa pinnalle muutaman sentin betonia

Rakennusliike loihti laajat terassialueet, viimeisteli talotekniikan ja sisäpinnat.

Olennaisena osana toimintaa on palvelutiski, jonka rakensin ja veistelin paikanpäältä sahatusta Haapalankusta.

Vastaanottotiski painaa parisataa kiloa. Sen etusermi on reippaalla veistoksellisella otteella työstetty. Tämä tuo hieman lämpöä muuten kylmähköön materiaaliympäristöön

Lopuksi pintakäsittelin pinnan tummemmaksi kivikuullotteella ja paistattelin ylpeänä pihalla. Koko rakennusurakka toimi taiteilijan näkökulmasta melko hyvin, koska olin mukana kaikissa vaiheissa alusta loppuun.
 Pajulahden seikkailupuiston löytää Nastolasta ja verkosta osoitteesta http://www.seikkailupuistopajulahti.fi/